Ferritiini on elimistön rautavarastoja mittaava laboratoriotutkimus, joka antaa tärkeää tietoa raudan aineenvaihdunnasta ja mahdollisista puutostiloista. Vaikka ferritiinin mittaaminen onkin merkittävää terveyden kannalta, monet potilaat kohtaavat haasteita sen mittauksen saamisessa. Tässä artikkelissa tarkastelemme syitä siihen, miksi ferritiinin mittaukseen on usein vaikea saada lähetettä. Kerromme myös mitä asialle voi itse tehdä.
- Oireiden yleisyys ja epämääräisyys: Raudanpuute voi ilmetä moninaisina oireina, kuten väsymyksenä, kalpeutena, heikkoutena ja keskittymisvaikeuksina. Nämä oireet voivat kuitenkin olla epämääräisiä ja samankaltaisia monien muiden terveysongelmien kanssa, mikä vaikeuttaa lääkärin päätöstä ferritiinin mittauksen tarpeellisuudesta.
- Ferritiinin mittauksen tarpeen tunnistaminen: Monet lääkärit eivät välttämättä harkitse ferritiinin mittauksen tarpeellisuutta potilaan oireiden perusteella, varsinkaan jos ne eivät ole selkeästi raudanpuutteeseen viittaavia. Tämä johtaa siihen, että ferritiinin mittauksen pyytäminen jää usein potilaan vastuulle, ja monet saattavat joutua taistelemaan sen saamiseksi.
- Lääkäreiden tietämyksen vaihtelu: Lääkärien tietämys raudanpuutteesta ja sen diagnosoinnista voi vaihdella merkittävästi. Joillakin lääkäreillä voi olla vähäinen tietämys ferritiinin merkityksestä tai epätyypillisistä oireista, jotka voivat viitata raudanpuutteeseen. Tämä voi vaikeuttaa ferritiinin mittauksen saamista niiltä potilailta, jotka tarvitsevat sitä.
- Resurssien rajallisuus terveydenhuollossa: Tiukat resurssit terveydenhuollossa voivat johtaa siihen, että laboratoriotutkimuksia tilataan harkiten ja vain selkeiden kliinisten merkkien perusteella. Tämä voi tehdä ferritiinin mittauksen saamisesta vaikeaa niille potilaille, joilla ei ole selkeitä raudanpuutteen oireita, mutta jotka haluavat sulkea sen mahdollisuuden pois.
- Kustannukset: Joillakin hyvinvointialueilla tai terveydenhuoltojärjestelmissä laboratoriotutkimusten tilaaminen voi olla kallista, etenkin jos se ei ole välttämätöntä potilaan terveyden kannalta. Tämä voi vaikuttaa siihen, miten helposti ferritiinin mittauksen saamiseen suhtaudutaan.
Vaikka ferritiinin mittauksen saaminen voi joskus olla haastavaa, on tärkeää keskustella lääkärin kanssa, jos epäilee raudanpuutetta tai haluaa varmistaa oman terveydentilansa. Se, että tiedostaa oireet ja niiden merkityksen voi auttaa potilasta ottamaan aktiivisemman roolin oman terveytensä edistämisessä.
Mitä on tehtävissä, jos ei saa lähetettä ferritiinin mittaamiseen?
Joskus käy niin, ettei lääkäri anna keskusteluista huolimatta lähetettä ferritiinin mittaamiseen. Tämä tuntuu olevan jopa harmittavan yleistä. Jos kuitenkin kokee, että on raudanpuutokseen viittaavia oireita sekä kuuluu raudanpuutteen riskiryhmään, kannattaa asia selvittää. Lääkäriltä saatu lähete ei suinkaan ole ainoa keino.
Apteekista on nykyään saatavilla kotikäyttöön tarkoitettuja pikatestejä ferritiinin mittaamiseen. Kotitestit kertovat onko ferritiinin taso riittävä vai alhainen. Nämä testit ovat toki vain suuntaa antavia, mutta antavat viitteen siitä, onko tarkemmalle tutkimukselle aihetta. Kotitesti voi siis olla varteenotettava vaihtoehto, jos haluaa nopeasti ja edullisesti sulkea pois raudanpuutteen mahdollisuuden.
Ferritiinin mittaukseen on mahdollista päästä myös yksityisen lääkäriaseman kautta ilman lääkärin määräämää lähetettä. Verikokein suoritettavasta ferritiinin mittauksesta saa tarkan tuloksen. Tuloksen luotettavuuden takaamiseksi ferritiinin kanssa olisi hyvä aina mitata myös CRP, sillä elimistössä oleva tulehdus ja kohonnut CRP voi nostaa myös ferritiiniarvoa normaalia korkeammaksi. Lisäksi samalla olisi suositeltavaa mitata myös verenkuva, josta selviää hemoglobiini sekä punasoluindeksit.
Ferritiinin mittaaminen yksityisellä toki maksaa hieman, mutta jos kärsii raudanpuutteen oireista ja erityisesti, jos kokee kuuluvansa myös raudanpuutteen riskiryhmään, on rauta-arvojen tarkistaminen suositeltavaa. Verikoe on kuitenkin pieni hinta siitä, että saa oman elämänlaatunsa paremmaksi ja energiatasoja nostettua.
Ferritiinin viitearvot
Ferritiinin viitearvoissa voi olla hieman vaihtelua laboratoriosta riippuen. Yleisesti kuitenkin aikuisen viitearvojen alarajana on naisilla 15 µg/l ja miehillä 20 µg/l. Raudanpuutteen osoittajaksi on kuitenkin hyväksytty ferritiinin raja-arvo 30 µg/l. Tämä siis tarkoittaa sitä, että jos henkilön ferritiini on alle 30 µg/l ja hänellä on sekä raudanpuutteen oireita, että hän kuuluu raudanpuutteen riskiryhmään, on hänellä syytä epäillä raudanpuutetta. Jos ferritiini on yli 100 µg/l, on raudanpuutteen mahdollisuus suljettu pois.
Ei rautakuurille suinpäin
Rautakuurille ei tulisi koskaan ryhtyä ilman raudanpuutteen toteamista, sillä liiallinen raudansaanti voi olla vaarallista. Ferritiinin mittaaminen ennen rautakuurin aloitusta kertoo onko rautakuurille todella tarvetta. Raudanpuutteeseen viittaavat oireet voivat johtua myös monesta muusta tekijästä.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös